Tähän kaikkien Reality TV-ohjelmien lonkkavikaiseen isoäitiin ovat pyrkineet kansalaiset vapaapainijoista Nelosen urheilutoimittajiin. Moinen monimuotoisuus on aiheuttanut paitsi hämmennystä, myös toiveen siitä etteivät ruotsalaiset kuule keitä sinne on taas menty valitsemaan. On se nyt perkele jos hurrit rupeaa meidän kansanedustajillemmekin nauramaan. Poliitikoille nauraminen on kyseisen maan kansalaisten yksinoikeus - ainakin kunnes joku keksii ulkoistaa sen Kiinaan (tätäkin keskinkertaista vitsiä olisi Ning Xu hionut neljätoista tuntia riisipalkalla).
Hämmentävien ja hiukan nolojenkin edustajavalintojen vuoksi monien mielestä politiikka pitäisi jättää ammattilaisille. Ammattipoliitikoille. Sellaisille joita ei tarvitse hävetä seuraavan kerran kun lähtee Viking Cinderellan kanssa katselemaan isoa maailmaa. Sellaisille alfauroksille kuin Matti Vanhanen ja Ilkka "amis" Kanerva. Amis muuten siksi että Ike ihan varmasti nuorena pojankoltiaisena kyyditti tyttöjä Corollallaan pitkin Turun Varissuota.
Vanhanen ja Kanerva ovat Ammattipoliitikkoja, joiden arvovalta ja asiantuntemus saa minut kiittämään Jumalaa (kiitos Jorma Ollila) siitä ettei Nokia koskaan lyönyt läpi Yhdysvalloissa yhtä surullisin seurauksin kuin Turussa. Condoleezza Ricen Motorolan tekstiviestimuisti on toivottavasti niin rajallinen että ehdotukset "maiden välisen yhteistyön kehitttämisestä uudelle tasolle" katosivat vahingossa siihen samaan bittitaivaaseen kuin Kari Uotin veroilmoituskin.
Lopputulos siis on, että tätä ohjelmaa seuratessa saa vuorotellen hävetä kaikkia ammattilaisista amatööreihin ja yleensä enemmän kuin yhdenkään laulukilpailun karsinnoissa. Mutta parhaatkin tosi TV-ohjelmat loppuvat joskus, Sika-Harri löytää morsiamensa ja keski-ikäinen toimistovirkailija Porvoosta vyötärönsä.
Minä ehdotan että loppuratkaisun saamiseksi otamme mallia itänaapurista: ammutaan journalistit. Viedään joka ainoa salarakkaan häihin pressikortilla päässyt journalisti sen kuuluisan rantasaunan taakse. Ei niitä kukaan kaipaa, vaikka Marsalkka Mannerheim ihan homona taistelikin jotta lehdistö voisi sananvapaudellaan edesauttaa demokratian toteutumista Idolsin finaalissa. Tai sitten tarvitsemme oman kansanmurhaajan, koska niin kauan kuin on kansa ja lehdistö, ovat myös lööpit ministerien morsiamista ja loputon Tosi-TV. Tässä asiassa huomaan olevani Putinin kanssa samoilla linjoilla - on helpompaa tappaa journalistit kuin koko kansa. Ja jotkut vielä väittävät ettei Venäjän demokratia ole kehittynyt Stalinin ajoista.
